Tarinoita työstä: Palasiksi hajonneen Kerimäki-seinälautasen korjausjäljet maalattu piiloon

Luovuus on sitä, että osaa soveltaa omia kykyjään uudella tavalla ja uskaltaa kokeilla uutta. Muotokuvamaalaamisen ohessa harrastan kuvanveistoa ja käyn Lahdessa Harjulan kansalaisopiston kuvanveistossa kerran viikossa, aina tiistaisin. Istuimme jälleen kerran kaikki kuvanveistokurssilaiset pitkän kahvipöydän ääressä kahvitauolla, kun kurssin opettaja, lahtelainen kuvanveistäjä Reijo Huttu näytti meille korjaamaansa, vanhaa Kerimäki-seinälautasta.

Vanha Kerimäki-lautanen maalaamista odottamassa palasten yhteen liimaamisen jälkeenVanha Kerimaki-lautanen maalaamista odottamassa, halkeamia piiloon maalattavaksi.Seinälautanen oli omistajallaan jossain vaiheessa hajonnut ja mennyt ihan palasiksi. Reijo oli luvannut korjata lautasen ehjäksi ja oli vakuuttanut lautasen omistajalle, että se onnistuisi kyllä. Nyt vaan tarvittaisiin maalaria viimeistelemään työ.

Vanha Kerimaki-lautanen maalaamista odottamassa halkeamia piiloon maalattavaksi, myos reunaa maalattavana– Löytyisikö tästä porukasta taitavaa maalaria, joka saisi maalattua nämä liitoskohtien jäljet piiloon? Reijo kysyi.

Vanha Kerimaki-lautanen maalaamista odottamassa halkeamia piiloon maalattavaksi– Jos taiteilijan öljyvärit siihen käyvät, minä voisin kokeilla, sanoin.

Vanha Kerimaki-lautanen maalaamista odottamassa halkeamia piiloon maalattavaksi myos reunaa maalattavana ja pohja.Taiteilijan öljyvärit kuulemma kävisivät hyvin, joten Kerimäki-seinälautanen pakattiin pahvin sisään, sujautettiin isoon kassiin ja se tuli junassa mukanani Vantaalle.

Vanha Kerimaki-lautasen paikkamaalauksen maalit sekoitettuna, öljyvärejä paletillaKotona kaivoin öljyvärimaalini esille ja sävyjen sekoittamiseen löytyi heti oikeat öljyvärit, sillä silmäni on maalausvuosien aikana harjaantunut nopeasti päättelemään värit, joista saan haluamani värisävyt ja -seokset. Värit olivat titaanin valkoinen, Napolin keltainen, keltaokra ja raw umber.

 Vanha Kerimaki-lautanen maalattuna, lautasen takaosa, jossa vanhaa, käsinkirjoitettua tekstiäLautasen takaosa maalattu. Lyijykynällä kirjoitetun tekstin välissäkin oli paikkavalkoista väriä, mutta maalasin ne piiloon öljyväreilläni. Tekstissä lukee nimi, kenelle lautanen on annettu, mutta kuvankäsittelyohjelmalla vain piilotin sen kevyesti kuvasta. Lautasessa se kuitenkin lukee edelleen ihan selvästi.

Vanha Kerimaki-lautanen maalattuna öljyväreillä, kuvanveistaja Reijo Hutun ensin kasattua lautanen paloista kokoonSain maalattua piiloon lautasen valkoiset paikkausjäljet hyvin, etenkin lautasen ulkoreunalta – jopa niin hyvin, että maalattuani jonkun kohdan en vähän ajan päästä erottanut mistä kohtaa olin maalannut. Toki halkeamajäljet jäivät, sillä niitä en halunnut alkaa, eikä tarvinnutkaan tasoittaa. Kauempaa ja tietystä valon suunnasta katsottuna halkeamajälkiä ei näy juuri ollenkaan.

Sirpa Papinaho -valokuvia