Syksyllä maalasin yhtäaikaa kahta yritysjohtajan muotokuvaa, toista Porvooseen ja toista Lohjalle. Tässä ensin Porvooseen menneen muotokuvan maalausvaiheita. Ruskea sävy on pohjamaalausvaihe. Varsinaisessa maalausvaiheessa ruskea pohjasävy näkyy hiukan sinisen maalikerroksen alta.
.
Tässä Lohjalle menneen muotokuvamaalauksen kolme vaihetta. Lyijykynäpiirros luonnosvaiheesta, ruskeasävyinen maalaamisen alkuvaiheesta ja osakuva valmiista öljyvärimaalauksesta.
Muotokuvamaalaamisen ohessa harrastan kuvanveistoa ja käyn Lahdessa Harjulan kansalaisopiston kuvanveistossa kerran viikossa, aina tiistaisin. Istuimme jälleen kerran kaikki kuvanveistokurssilaiset pitkän kahvipöydän ääressä kahvitauolla, kun kurssin opettaja, lahtelainen kuvanveistäjä Reijo Huttu näytti meille korjaamaansa Kerimäki-seinälautasta.
Seinälautanen oli omistajallaan jossain vaiheessa hajonnut ja mennyt palasiksi. Reijo oli luvannut korjata lautasen ehjäksi ja oli vakuuttanut lautasen omistajalle, että se onnistuisi kyllä. Nyt vaan tarvittaisiin maalaria viimeistelemään työ.
– Löytyisikö tästä porukasta taitavaa maalaria, joka saisi maalattua nämä liitoskohtien jäljet piiloon? Reijo kysyi.
– Jos taiteilijan öljyvärit siihen käyvät, voisin kokeilla, sanoin.
Taiteilijan öljyvärit kuulemma kävisivät hyvin, joten Kerimäki-seinälautanen pakattiin pahvin sisään, sujautettiin isoon kassiin ja se tuli junassa mukanani Vantaalle.
Kotona kaivoin öljyvärimaalini esille ja sävyjen sekoittamiseen löytyi heti oikeat öljyvärit, sillä silmäni on maalausvuosien aikana harjaantunut nopeasti päättelemään värit, joista saan haluamani värisävyt ja -seokset. Värit olivat titaanin valkoinen, Napolin keltainen, keltaokra ja raw umber.
Yllä lautasen takaosa ennen korjausjälkien piiloon maalaamista ja alla piiloon maalaamisen jälkeen. Henkilön nimi, jolle palkintolautanen on osoitettu, on tehty epäselväksi kuvankäsittelyohjelmassa, jottei se näy julkisesti. Alla lautanen maalaamisen jälkeen.
Alla lautasen etupuoli ennen korjausjälkien piiloon maalaamista ja sen alla kuva, jossa korjausjäljet on maalattu piiloon.
En ryhtynyt halkeamia kokonaan piilottamaan, vaan peitin valkoiset paikkauskipsin jäljet.
Sain peitettyä valkoiset kipsipaikkausjäljet niin hyvin lautasen ulkoreunalta, että maalattuani kohdan en vähän ajan päästä erottanut mistä kohtaa olin maalannut! Toki halkeamajäljet jäivät, sillä niitä en halunnut alkaa, eikä niitä tarvinnutkaan, tasoittaa. Kauempaa ja tietystä valon suunnasta katsottuna halkeamajälkiä ei näy juuri ollenkaan.
Kun 19-vuotiaana maalasin joululahjaksi saamillani öljyväreillä elämäni ensimmäisen öljyvärimuotokuvan, joka oli kasvokuva alikersantista, kävi mielessä toive, että olisi mukava maalata sotilasmuotokuvia joskus lisääkin. Siihen asti olin vain lyijykynällä piirtänyt kaikenlaisia muunlaisia muotokuvia.
11 vuotta myöhemmin pääsin yllättäen käymään ensimmäistä kertaa elämässäni Lahden Upseerikerholla ja seisoin Ratsuväen perinnehuoneessa korkean muotokuvaseinän edessä. Seinällä oli kolmessa kerroksessa katon rajaan asti soikeita kasvomuotokuvia upseereista upeissa, kultaisissa ja koristeellisissa kehyksissään. Silmät ihastuksesta ymmyrkäisinä tuijotin muotokuvatauluja.
– WAU…! oli ensimmäinen ajatukseni. – Noita kun pääsisin joskus maalaamaan…!
Parin vuoden päästä koin toisen yllätyksen, kun pääsin töihin Lahden varuskuntaan, Hämeen Rykmenttiin, ja sen videostudioon kirjoittamaan käsikirjoitusta Hennalan varuskunnan hostoriasta. Näytin valokuvakansiota muotokuvamaalauksistani osastoni päällikölle, joka näytti sitä muille. Sain kuulla, että Upseerikerhon muotokuvilla oli jo vakimaalarit, mutta ehkä myöhemmin he palaavat asiaan.
Määräaikainen työsuhteeni Hämeen Rykmentissä loppui ja ajattelin, että ehkei minua olekaan tarkoitettu upseerimaalariksi, joten päätin unohtaa asian.
Ehkä noin vuoden päästä törmäsin sattumalta isossa lahtelaisessa ruokamarketissa varuskunta-aikaiseen päällikkööni. Hän sanoi, että nyt kannattaisi lähettää heille tarjous muotokuvamaalauksista, koska pari komentajaa on vaihtumassa ja tarvittaisiin muotokuvamaalaria. Tein tarjouksen – ja sain muotokuvat maalattavakseni!
Siitä se sitten lähti. Tähän päivään mennessä olen maalannut muotokuvia Lahden Upseerikerholle yhteensä 18 kpl ja muutamia muita upseerimuotokuvia muualle Suomeen.
Lapsuudessani meille tuli Valitut Palat –aikakauslehti. Luin sitä paljon. Lehdessä oli siellä täällä lyhyitä ajatelmia, joita kirjoittelin silloin muistivihkooni, ja otin yhden motokseni. ”Kärsivällisyys kaikki voittaa.” Se on mottoni edelleen.
Toisen moton itselleni löysin myöhemmin Paulo Coelholta. ”If you can dream, you can do.”
Minulla on edelleen unelmia muotokuvamaalausten suhteen. Yksi muotokuvamaalaustoiveeni oli jo lähellä toteutua, kun vuonna 2014 pääsin tekemään tarjouksen Puolustusvoimain komentajan muotokuvamaalauksesta.
En tiedä toteutuvatko mitkään muutamista muotokuvahaavestani koskaan, mutta ei sillä ole enää niin suurta merkitystä, koska tähänastinen matkani muotokuvamaalarina on ollut upea ja ikimuistoinen.
Olen saanut ilahduttaa taiteellani monia ja olen saanut tavata monia mielenkiintoisia henkilöitä, joita en olisi koskaan saanut tavata ilman taidettani, ja päässyt paikkoihin ja tilanteisiin, joihin en olisi päässyt ilman muotokuvamaalauksiani.
Usein sanotaan, että ”tärkeintä on matka, eikä perille pääsy”, ja että ”toiveistaan pitää myös muistaa päästää irti, jotta ne pääsevät vapaasti lentämään universumiin universumin toteutettavaksi”. Olen huomannut, että toiveilla on taipumus toteutua, ja että kannattaa odottaa, sillä kärsivällisyys kaikki voittaa.