Miksi maalaan muotokuvia?
Ihmisen kasvot kiehtovat minua – mitä kaikkea ne ilmaisevat ja kertovatkaan. Silmien sanotaan olevan sielun peili, ja siksi silmät ovat muotokuvamaalauksissani ja -piirroksissa tärkeässä osassa, tarkat ja eläväiset. Silmistään ihminen tunnistetaan, vaikka toki kasvot kokonaisuudessaan luovat sen tunnistettavuuden. Pyrin muotokuvissani näköisyyteen, mutta pyrin myös ilmaisemaan ja välittämään muotokuvillani jotakin mallina olevan henkilön persoonasta.
Tunnettu upseerimaalarina: Hennalan hovimaalari
Kun pääsin 1996 Hämeen Rykmenttiin sain maalattavakseni v. 1998, jo työsuhteeni loputtua, ensimmäiset upseerimuotokuvat Lahden Upseerikerholle. Siitä taiteilijan urani varsinaisesti urkeni, ja perustin melko pian ensimmäisten komentajamuotokuvien jälkeen elokuussa 2000 oman yrityksen nimeltään Grafigure. Nimi on yhdistelmä sanoista graafinen ja figuuri – teenhän figuratiivista eli esittävää taidetta, jossa määritelmän mukaan on usein ihmishahmoja. Yrityksen perustaminen tuli eteni myös siksi, kun työsuhteista palkkatyötä ei ollut vapailla työmarkkinoilla tarjolla, mutta omassa yrityksessä voisin parhaiten tarjota laajaa osaamistani. Keikka- ja laskutustöitä yrittäjälle kyllä olisi löytynyt. Oli otettava riski.
Päätin perustaa yrityksen v. 2000 myös sen takia, kun työttömyysaikana (1998) maalasin ensimmäiset kaksi muotokuvaa Hennalan varuskuntaan ja tietenkin ilmoitin taiteellisen työni Työkkäriin ja verottajalle. Siitä seurasi se, että saamastani taulumaksusta 50 % meni valtiolle, siis toisen taulun maksun verran jouduin maksamaan veroja. Ei se paljon kannustanut, mutta ymmärrän kyllä verottajan toimet. Ja muistaakseni karenssikin tuli Työkkäristä päälle.
Huollon perinnehuoneen muotokuvakokoelmaa Lahden Upseerikerholla. Taulut, joiden päällä ei ole tekstiä, ovat maalaamiani. Lahden Upseerikerholla on kahdeksantoista maalaamaani muotokuvaa, Oulun Upseerikerholla kaksi ja Satakunnan Lennoston ruokalassa myös kaksi. Hämeen sotilasläänin komentajan muotokuvan olen maalannut myös. Olen maalannut yhteensä 25 upseerin muotokuvaa. Kaiken kaikkiaan muotokuvia on syntynyt jonkin verran yli 350 kpl.
Vuonna 2006 valmistui dokumenttivideo "Hennalan hovimaalari", jonka teki Hämeen Rykmentin videostudion päällikkö Keijo Skippari. Itse hiukan karsastan hovimaalari-nimeä, mutta kun noin 15 vuotta maalasin muotokuvia Hennalaan, yhteensä 18 kpl, niin siinä mielessä nimitys lienee paikallaan.
Lahdesta Vantaalle
Olen vantaalainen taiteilija, ja muutin Vantaalle nykyisen aviomieheni luokse 2014 alussa Lahdesta, jossa olen syntynyt ja asunut siihen asti. Sukunimenikin vaihtui, mutta vanhan sukunimeni, Papinaho, halusin säilyttää taiteilijanimenäni, koska sillä nimellä olen urani luonut ja sillä muotokuvataiteeni tunnetaan.
Piirtämisen taidot perintönä äidiltä ja isoäidiltä
Piirtämistä olen harrastanut 4-vuotiaasta alkaen. Vanhempani toivat piirustuspaperia työpaikoiltaan ja kehuivat kovasti piirustuksiani. Kehuminen ja kannustaminen innostivat harjoittelemaan lisää.
Vasta 14-vuotiaana, 8:nnella luokalla koulussa (keskikoulussa) sain kuvaamataidon numeroksi 10, paras numero arvosteluasteikolla. Minulle oli tärkeää saada kymppi, koska äitini ja hänen äitinsä olivat hyviä piirtäjiä, mutta tärkeää se oli myös siksi, että sain arvion piirustustaidostani perheen ulkopuolisen henkilön antamana.
Ensimmäisen muotokuvan piirsin omasta rippikuvastani 16-vuotiaana. Se oli hyvin vaatimaton piirros. Halusin siinä kokeilla sopiiko minulle uudenlainen hiustyyli. Päätin silloin, että siitä alkaa muotokuvien sarja.
Aloin piirrellä elokuvatähtiä ja lähipiirini henkilöiden muotokuvia. Harjoittelu kannatti ja piirustustaidossa tapahtui harppaus.
Rakennuspiirtäjänä, kunnes taiteilijuus kutsui
Rakennuspiirtäjäksi opiskeluni aikana Lahden ammattikoulussa osallistuin muotokuvataiteellani SAKU:n eli Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto ry:n kulttuurikilpailuun ja voitin koulun karsintakilpailun. Pääsin valtakunnalliseen kilpailuun, jossa maalaamani muotokuvamaalaus öljyvärein tuli kolmanneksi. Se kannusti mukavasti. Toisena opiskeluvuotenani SAKU ry järjesti Alkon kanssa valtakunnallisen kirjoituskilpailun, johon osallistuin aiheella "Viina ei ole vitsi", ja kirjoitukseni sijoittui neljänneksi. Opiskelin taidetta kymmenisen vuotta eri kansalaisopistojen taidekursseilla, joista on ollut suuri hyöty maalaustekniikan oppimisen kannalta. Kirjoittamista harrastin erilaisilla kansalaisopistojen kursseilla. Osallistuin myös taidenäyttelyihin taiteellani.
Työskentelin rakennuspiirtäjänä arkkitehti- ja insinööritoimistoissa, ja silloin ei vielä ollut tietokoneita rakennuspiirtämiseen, vaan kaikki piirrettiin käsin. Olin töissä myös Upo Myymäläkaluste -yrityksessä (osa Asko-konsernia) piirtäjänä/tarjouslaskijana, mutta sitten taiteellinen kutsumus alkoi houkutella yhä enemmän. Myöhemmin menin myös opiskelemaan lehti- ja radiotyötä, jonka jälkeen pääsin Hennalan varuskuntaan, Hämeen Rykmentin videostudiolle töihin. Kirjoitin siellä Hennalan varuskunnan historiavideon käsikirjoituksen.
Valokuvauskeikkoja, lehtityötä ja kirjoittamista
Muotokuvamaalaus on vain yksi osa töistäni, jota teen. Kuvataiteen lisäksi teen valokuvauskeikkoja. Olen ollut päätoimittajana Kulttuurilehti Eliaksessa v. 2016–2023 sekä 2000-luvun alkupuolella Liikkuva Päijät-Häme -lehdessä. Valokuvaus ja kirjoittaminen, tiedonvälitys ovat lähellä sydäntäni. Olen myös kirjoittamassa elämäkertaa appiukostani, Pekka Suomisesta, mutta työ on erittäin hidasta, sillä teen sitä muiden töiden ja arjen ohessa, jos/kun aikaa sille jää.