Etusivu – Taiteilijan kuulumisia – vuosi 2023
Lokakuun loppupuolella 2022 sain tiedustelun Oulun yliopistosta Väestöterveyden tutkimusyksiköstä professorin muotokuvan maalaamisesta. Professori on kuulemma paljon ulkomailla, joten muotokuvan joutuisi maalaamaan valokuvista. Se onnistuu kyllä, vastasin. Maalasin tuolloin vielä muotokuvaa urologian ja kirurgian professorista Teuvo Tammelasta Taysiin Tampereelle, ja sanoin, että vuoden 2023 alusta voisin aloittaa, jos minuun päädytte.
Sain valokuvia tammikuussa 2023 ja ilahduttava yllätys oli, että professori olikin nainen, ja lisäksi erittäin herttainen, kaunis. Piirsin luonnoksen tammikuun lopussa, mutta helmikuussa sain lisää valokuvia, ja toiveena oli, että muotokuva maalattaisiinkin niiden kuvien perusteella. Se toki sopi minulle ja tein uuden luonnospiirroksen.
Lähetin sähköpostilla piirroksen kommentoitavaksi tilaajille ja mallille, Marjo-Riitalle, ja kun se hyväksyttiin, aloin maalata taulua öljyvärein. Taulun kooksi tuli 45x84 cm ilman kehyksiä. Taulun mittasuhde oli ns. normaalista poikkeava, koska muotokuvasta tulikin lähes kokovartalokuva, sillä Marjo-Riitta toivoi, että hän olisi muotokuvassa upeassa iltapuvussaan – ja sellaista muotokuvaa on ilo maalata!
Huhtikuun lopussa -23 lähetin ensimmäisen valokuvan maalauksen vaiheesta sähköpostilla kommentoitavaksi ja siihen oltiin erittäin tyytyväisiä. Lähetin vaihekuvia maalauksesta kommentoitavaksi tilaajille ja Marjo-Riitalle, ja muutamin muutoksin taulu valmistui kesäkuun -23 alussa.
Tämän jälkeen vein taulun Lahteen Simolan Taide ja Kehys -liikkeeseen. Laitoin kehystäjän ehdottamista kehyslistoista kuvat tilaajille ja mallille, jotka päätyivät heti samaan kehykseen, ja kehysliike toimitti taulun perille. Taulun paljastustilaisuus päätettiin pitää joskus myöhemmin ja maaliskuussa 2024 sain kutsun saapua 10.6.2024 pidettävään paljastustilaisuuteen. Siihen asti taulu haluttiin pitää salassa. Taulunpaljastuksesta ja maalaamisen vaiheista voi lukea vuoden 2024 kuulumisista.
Aloitin jo syksyllä 2022 tehdä isoa patsasta aviomiehestäni. Käyn kuvanveistossa Lahdessa Harjulan kansalaisopistossa, ja kun kurssi on vain kerran viikossa ja 2,5 tuntia/kerta, työ valmistuu hitaasti. Tosin en kovinkaan paljon ole patsaita tehnyt, vaikka kuvanveistoa olenkin jo aika kauan harrastanut, joten siinäkin syy hitauteeni. Haluan myös tehdä rauhassa, en hätiköiden; niin teen myös maalaustaidettani. Patsaan tekeminen jatkui vielä kevään ja kesän 2023.
Minulla oli jo jonkin aikaa ollut haaveena tehdä puolisostani patsas, jossa hän olisi esiintymisasussaan, frakissa. Mieheni on harrastanut laulua nuoruudestaan asti, ollut mukana kuuluisassa ja arvostetussa Ylioppilaskunnan Laulajat -kuorossa sekä sen jälkeen Laulumiehet-kuorossa. Heidän esiintymisasuinaan on yleensä aina frakki – ja sehän on komea vaatetus kenelle tahansa miehelle.
Kokovartalopatsasta en sentään alkanut tehdä, vaan pientä rintakuvaa, johon mahtuu rusetti ja frakin kauluksia. Minulla oli/on monia valokuvia miehestäni eri suunnista kuvattuna ja kuvat olivat hyvänä apuna omien muistikuvien lisäksi. Mieheni tuli myös kerran kuvanveistoluokkaan Lahteen mallikseni, jotta saatoin verrata tekelettäni aitoon malliin.
Rungon tein helposti taipuvasta alumiinista. Muotoilumateriaaliksi päätinkin ottaa piippusaven plastoliinin sijaan. Olen aina tehnyt patsaiden alkumuotoilun plastoliiniilla, mutta nyt kokeilin ensimmäisen kerran savea. Savi muovautuu hyvin sormien alla, mutta kosteana pitäminen ja märkiin pyyhkeisiin & muovipussiin kietominen kuivumisen estämiseksi on oma hommansa, jota plastoliinissa ei ole tarvetta tehdä.
Kesäksi toin patsaan kotiin, ja sen viimeistely oli helpompaa kuin kuvanveistoluokassa Lahdessa, koska malli oli koko ajan paikalla.
Olin patsasta aloittaessani päättänyt valaa itse patsaan, tehdä muotin ja valaa patsaan hartsi-pronssijauhe-yhdistelmään, mutta mielessäni alkoi kummitella pelko jonkun työvaiheen epäonnistumisesta, jolloin kaikki tekemäni työ menisi hukkaan...
Epäonnistumista välttääkseni kysyin pronssivalumahdollisuutta ja valuhintaa Valusampo-valimosta Kuusankoskelta, jossa olen aiemminkin valattanut patsaitani. Lähetin valokuvia savipatsaastani mittoineen hinnan laskemista varten. Sain vastauksen, että pronssivalu onnistuu ja sain myös hintatiedon. Hinta oli aika kallis, mutta lopputulos olisi varmasti sen arvoinen.
Elokuussa -23 olin saanut patsaani viimeisteltyä ja oli aika lähteä viemään sitä Kuusankoskelle valimoon.
Laitoimme savipään hyvin tuettuna isoon muovilaatikkoon ja kosteisiin pyyhkeisiin käärittynä auton kyytiin. Suorakaiteen muotoinen, Puuilosta ostamani muurauspalju oli juuri sopiva sen kuljetusta varten. Kostea savipää painoi aika lailla, joten aikoinaan asunto(video)kuvauksia varten ostamani, rullilla varustettu puualusta oli kätevä patsaan siirtelyyn.
Savipatsas jäi valimoon odottamaan valua, ja valmis patsas saatiin kotiin helmikuussa 2024. Kuva valmiista patsaasta vuoden 2024 sivulla.
Helmikuun puolivälissä 2023 sain tiedustelun muotokuvan maalaamisesta, Merivoimien upseerista. Toive taulun valmistumiseksi oli tilaajilla kesän -23 loppuun mennessä, mikä asia sopi minulle hyvin. Olin tuolloin maalaamassa Ouluun professori Marjo-Riitta Järvelinin muotokuvaa, jonka arvelin saavani valmiiksi huhtikuun loppuun mennessä.
Toukokuun alussa lähetin sähköpostilla luonnospiirroksen – jollaisen aina ensin teen –, ja kun se oli hyväksytty, ryhdyin maalaamaan öljyväreillä. Taulun kooksi tuli 42x55 cm ilman kehyksiä. Maalasin muotokuvan valokuvasta, jossa upseerilla oli päällään komea Merivoimien univormu, paraatipuku.
Kesäkuun puolivälin paikkeilla lähetin sähköpostilla ensimmäisen vaihekuvan maalauksesta kommentoitavaksi. Seuraavan vaihekuvan lähetin heinäkuun puolivälissä ja pyysin jälleen kommentteja. Tein palautteen perusteella pieniä muutoksia maalaukseen, ja heinäkuun lopussa lähetin uuden tilannekuvan tilaajien tarkasteltavaksi. On erittäin hyvä, että muotokuvataulua katsovat useat henkilöt, jotka tuntevat taulun henkilön. Silloin muotokuvasta saadaan varmasti näköinen – se on tärkeää etenkin silloin, jos en itse tapaa muotokuvan kohdehenkilöä ollenkaan kasvotusten, vaan maalaan pelkästään valokuvista.
Kun maalaus oli hyväksytty ja valmis elokuun alkupuolella -23, vein sen kehystettäväksi vakikehystäjälleni Lahteen, Simolan Taide ja Kehys -liikkeeseen. Lähetin kehystäjän ehdottamista kehyslistoista valokuvat sähköpostitse taulun tilaajille, ja taulu kehystettiin heidän valintansa mukaan.
Kun sain taulun kehystyksestä, vein sen upseerin kotiin, jossa sekä taulu että minä saimme paikalla olleelta perheeltä erittäin mukavan vastaanoton. Se lämmitti mieltä kovasti ja säilyy pitkään muistoissa. Muotokuvataulu pääsi suvun miehistä maalattujen muotokuvien jatkoksi. Tätä edellinen muotokuva upseerin isästä oli vuodelta 2021, myös minun maalaamani muotokuva.
Kuvaa maalauksesta en julkaise taulussa olevan henkilön toivomuksesta. Sen verran kuitenkin paljastan, että muotokuvamaalaus em. upseerista on yksi parhaimmista muotokuvamaalauksistani, sillä tausta on hiukan erilainen kuin aiemmissa upseerien muotokuvissa, vaikka sinertävä tausta onkin.
Kesäkuussa -23 sain mielenkiintoisen tiedustelun muotokuva-/maisemamaalauksesta, joka tulisi maalata niin, että nuori pariskunta maalattaisiin tauluun heidän yhteiskuvastaan, jossa he ovat kaupunkimaisemassa, ja heidät sijoitettaisiin niukkaväriseen, kuin sateisen ja pilvisen päivän merenrantamaisemaan. Tauluidean mallina oli sisustuslehdestä löydetty tyylikäs sisustustaulu, jossa nuori pariskunta kävelee rinnakkain märällä rantahiekalla ja heidän kuvajaisensa heijastuu kevyesti tasaiseen rantahiekkaan. Tilaajan toive oli saada samantyyppinen taulu hänestä ja vaimosta heidän nuoruudenkuvaansa apuna käyttäen. Taulun koko olisi 70x90 cm, eikä taulua kehystettäisi. Kerroin voivani aloittaa uutta taulua elo-syyskuussa, jolloin olisin saanut Merivoimien upseerimuotokuvan valmiiksi. Tämä aikataulu sopi tiedustelijalle, kuten esittämäni hinta maalaukselle.
Kyselin minkälainen maisema on pariskunnalle rakas; sen mukaan voisin taustaa suunnitella. Sain terveiset Ahvenanmaan saaristosta, että taustamaisemassa voisi olla kivinen ranta, taustalla vettä ja saaria, ja ehkä valkoinen purje. Saaristo on heille hyvin tärkeä, koska ovat purjehtineet yli 30 vuotta. Sain myös saaristomaisemasta kuvan, josta voisin ottaa ideaa. Tästä oli jo helpohkoa alkaa ideoida taulua, joten piirsin ensimmäisen luonnoksen paperille ja lähetin sen sähköpostilla kommentoitavaksi tilaajan toiveista lisää kyselleen.
Tein muutoksia tilaajan toiveiden ja muutamien korjausehdotusten mukaisesti, ja käymiemme sähköpostikeskustelujen jälkeen lopulta tavoitin luonnospiirrokseen sen, miltä tilaaja halusi taulun maiseman näyttävän ja kuinka pariskunta taulussa olisi. Oli erittäin mielenkiintoista ja antoisaa yrittää tehdä toisen henkilön sisäinen näkemys näkyväksi. Tämän jälkeen saatoin laittaa taulupohjan, kiilakehyspohjan tilaukseen Simolan Taide ja Kehys -liikkeeseen, ja kun liikkeen omistaja Mika Simola sai tietää, ettei taulua kehystetä, hän laittoi ripustuslangan valmiiksi kiilakehykseen, joten taulu olisi heti kätevä ripustaa paikalleen, kun se valmistuisi.
Kun aloin maalata taulua, etsin paljon netistä valokuvia Suomen saaristosta ja sen hiekkarannoista, miltä ne näyttävät. Taulun väritys tuli olla niukkaa, joten aivan aurinkoisia ja hehkuvan kirkkaita kesäpäivän värejä ei voinut maalata, vaan värimaailma oli murrettua ruskeaa ja siniharmaata. Sain myös valokuvan taulun tulevasta sijoituspaikasta, joten maalasin taulun värit sen mukaan, jotta taulu sopii väreiltään sisustukseen. Kuvankäsittelyohjelmalla minun oli helppo mallata taulu paikalleen, miltä se näyttäisi sille varatulla paikalla, olisivatko värit sopusoinnussa sen tulevan ympäristön kanssa.
Lähetin vaihekuvia sähköpostilla tilaajalle ja sain hyviä ohjeita maalauksen muokkaamiseen. Esimerkiksi hiekkarantaa tuli hiukan leventää niin, etteivät rannalla seisovan pariskunnan kengät kastu, kun aalto nousee rantahiekalle heidän vieressään. Rantahiekkaa piti myös hieman "möyhiä", ettei se ollut niin tasainen. Maalasin hiekkarannan sen näköiseksi, että merivesi on ollut joskus korkeammalla ja kuinka aallot ovat jättäneet rantaan jälkiä, kuten pieniä ruo'on pätkiä, huuhtoneet esiin pikku kiviä ym. Lisäksi laitoin toivomuksen mukaan hiukan lisää hymyä pariskunnan kasvoille ja tukat kevyesti tuulen tuivertamiksi. Myös muita pieniä "säätöjä" oli.
Oli erittäin mukavaa, kun tilaaja tiesi tarkkaan, mitä hän haluaa, jolloin on helpompaa suunnistaa kohti päämäärää. Taulu valmistui vuoden -23 lopussa, ja tilaaja kävi hakemassa sen vuoden -24 alussa.
Etusivu – Taiteilijan kuulumisia – vuosi 2023