Miksi maalaan muotokuvia?
Ihmisen kasvot kiehtovat minua – mitä kaikkea ne ilmaisevat ja kertovatkaan. Silmien sanotaan olevan sielun peili, ja siksi silmät ovat muotokuvamaalauksissani ja -piirroksissa tärkeässä osassa. Silmistään ihminen tunnistetaan, vaikka toki kasvot kokonaisuudessaan luovat sen tunnistettavuuden. Pyrin muotokuvissani näköisyyteen, mutta pyrin myös tuomaan esiin jotakin mallina olevan henkilön persoonasta.
Tunnettu upseerimaalarina – Hennalan hovimaalari
Vuonna 2006 valmistui dokumenttivideo "Hennalan hovimaalari", jonka teki Hämeen Rykmentin videostudion päällikkö Keijo Skippari. Itse hiukan karsastan hovimaalari-nimeä, mutta kun noin 15 vuotta maalasin muotokuvia Hennalaan, yhteensä 18 kpl, niin siinä mielessä nimitys lienee paikallaan. Video löytyy Lahden kaupunginkirjastosta.
Työskentelin Hämeen Rykmentin videostudiossa 5.6.1996–4.6.1997. Olin käynyt kerran Lahden Upseerikerholla joko 1994 tai 1995, ja kun tuolloin näin upeat juhlasalit muotokuvineen, toivoin mielessäni: "Noita kun pääsisin joskus maalaamaan!"
Vasta työsuhteeni loputtua v. 1998 sain maalattavakseni ensimmäiset upseerimuotokuvat (2 kpl) Lahden Upseerikerholle. Siitä taiteilijan urani varsinaisesti urkeni, ja perustin melko pian ensimmäisten komentajamuotokuvien jälkeen elokuussa 2000 oman yrityksen nimeltään Grafigure. Nimi on yhdistelmä sanoista graafinen ja figuuri – teenhän figuratiivista eli esittävää taidetta, jossa määritelmän mukaan on usein ihmishahmoja.
Yrityksen perustaminen tuli eteeni myös siksi, koska työsuhteista palkkatyötä ei ollut vapailla työmarkkinoilla tarjolla, mutta omassa yrityksessä voisin parhaiten tarjota luovaa osaamistani. Keikka- ja laskutustöitä yrittäjälle kyllä olisi löytynyt, joten oli otettava riski.
Päätin perustaa yrityksen v. 2000 myös sen takia, koska ensimmäiset kaksi muotokuvaa Hennalan varuskuntaan maalasin työttömyysaikanani, ja tietenkin rehellisenä ihmisenä ilmoitin taiteellisen työni ja siitä saamani palkkion sekä Työkkäriin että verottajalle. Siitä seurasi se, että saamastani taulumaksusta 50 % meni veroihin valtiolle – siis toisen taulun maksun verran. Eihän se tietenkään paljon kannustanut, mutta ymmärrän kyllä miksi näin tapahtui, koska työttömyyskorvaus oli pieni ja verot sen mukaiset. Muistaakseni Työkkäristä tuli vielä karenssikin siihen päälle.
Huollon perinnehuoneen muotokuvakokoelmaa Lahden Upseerikerholla. Taulut, joiden päällä ei ole tekstiä, ovat maalaamiani. Lahden Upseerikerholla on kahdeksantoista maalaamaani muotokuvaa, Oulun Upseerikerholla kaksi ja Satakunnan Lennoston ruokalassa myös kaksi. Hämeen sotilasläänin komentajan muotokuvan olen maalannut myös. Olen maalannut yhteensä 25 upseerin muotokuvaa. Kaiken kaikkiaan muotokuvia on syntynyt jonkin verran yli 350 kpl.
Lahdesta Vantaalle
Muutin Vantaalle nykyisen aviomieheni luokse 2014 alussa Lahdesta, jossa olen syntynyt ja asunut siihen asti. Vanhan sukunimeni, Papinaho, halusin säilyttää taiteilijanimenäni, koska sillä nimellä olen urani luonut ja sillä muotokuvataiteeni tunnetaan. Myös nettinäkyvyys on sillä nimellä aikoinaan rakennettu.
Piirtämisen taidot perintönä äidiltä ja isoäidiltä
Piirtämistä olen harrastanut 4-vuotiaasta alkaen. Vanhempani toivat piirustuspaperia työpaikoiltaan ja kehuivat kovasti piirustuksiani. Kehuminen ja kannustaminen innostivat harjoittelemaan lisää.
Vasta 14-vuotiaana, 8:nnella luokalla koulussa (keskikoulussa) sain kuvaamataidon numeroksi 10, paras numero arvosteluasteikolla. Minulle oli tärkeää saada kymppi, koska äitini ja hänen äitinsä olivat hyviä piirtäjiä, mutta tärkeää se oli myös siksi, että sain arvion piirustustaidostani perheen ulkopuolisen henkilön antamana.
Ensimmäisen muotokuvan piirsin omasta rippikuvastani 16-vuotiaana. Se oli hyvin vaatimaton piirros. Halusin siinä kokeilla sopiiko minulle uudenlainen hiustyyli. Päätin silloin, että siitä alkaa muotokuvien sarja.
Aloin piirrellä elokuvatähtiä ja lähipiirini henkilöiden muotokuvia. Harjoittelu kannatti ja piirustustaidossa tapahtui harppaus.
Rakennuspiirtäjänä, kunnes taiteilijuus kutsui
Rakennuspiirtäjäksi opiskeluni aikana Lahden ammattikoulussa osallistuin muotokuvataiteellani SAKU:n eli Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto ry:n kulttuurikilpailuun ja voitin koulun karsintakilpailun. Pääsin valtakunnalliseen kilpailuun, jossa maalaamani muotokuvamaalaus öljyvärein tuli kolmanneksi. Se kannusti mukavasti. Toisena opiskeluvuotenani SAKU ry järjesti Alkon kanssa valtakunnallisen kirjoituskilpailun, johon osallistuin aiheella "Viina ei ole vitsi", ja kirjoitukseni sijoittui neljänneksi. Sekin kannusti mukavasti.
Opiskelin taidetta kymmenisen vuotta eri kansalaisopistojen taidekursseilla, joista on ollut suuri hyöty maalaustekniikan oppimisen kannalta. Kirjoittamista harrastin erilaisilla kansalaisopistojen kursseilla. Osallistuin myös taidenäyttelyihin taiteellani.
Työskentelin rakennuspiirtäjänä arkkitehti- ja insinööritoimistoissa, ja silloin ei vielä ollut tietokoneita rakennuspiirtämiseen, vaan kaikki piirrettiin käsin. Olin töissä myös Upo Myymäläkaluste -yrityksessä (osa Asko-konsernia) piirtäjänä/tarjouslaskijana, mutta sitten taiteellinen kutsumus alkoi houkutella yhä enemmän. Myöhemmin menin myös opiskelemaan lehti- ja radiotyötä, jonka jälkeen pääsin Hennalan varuskuntaan, Hämeen Rykmentin videostudiolle töihin. Kirjoitin siellä Hennalan varuskunnan historiavideon käsikirjoituksen.
Valokuvauskeikkoja, lehtityötä ja kirjoittamista
Muotokuvamaalaus on vain yksi osa töistäni, jota yrityksessäni teen. Kuvataiteen lisäksi teen valokuvauskeikkoja. Olen ollut päätoimittajana Kulttuurilehti Eliaksessa v. 2016–2023 sekä 2000-luvun alkupuolella Liikkuva Päijät-Häme -lehdessä. Valokuvaus ja kirjoittaminen, tiedonvälitys ovat lähellä sydäntäni. Olen myös kirjoittamassa elämäkertaa appiukostani, Pekka Suomisesta, mutta työ on erittäin hidasta, sillä teen sitä muiden töiden ja arjen ohessa, jos/kun aikaa sille jää.